maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Tee se.

Suomalaista mainontaa kritisoidaan yleensä varsin voimakkain lausein. Sitä haukutaan värittömäksi ja moititaan rohkeuden puutteesta. Usein syyttävä sormi osoittaan mainostajan suuntaan, joka haluaa pelata varman päälle ja teettää mainonnastaan myyvää, muttei välttämättä niinkään viihdyttävää. Mainostoimistoita taas usein syytetään mielikuvituksen puutteesta ja ihmetellään miksei Suomessa pystytä tuottamaan kansainvälisesti kilpailukykyistä advöötä. Tekijäporras piiloutuu lähes aina joko resurssipula-kilpensä (rahallinen, osaaminen) taakse, tahi sitten valittaa toimeksiantajien liiallisesta kontrollista joka tukahduttaa luovuuden.

Näillä lähtökohdilla sopasta ei voi tulla kovin hyvää. Kenelläkään ei ole munaa tunnustaa omaa osaamattomuuttaan, vaan pyritään hakemaan syntipukkia muualta. Harvoin aito yhteistyö onnistuu, joka pitäisi olla itsestäänselvyys mainontaa tehtäessä. Aiemmassa postauksessani mainitsin Unto Paltamaan kommenteista Mömmössä, jossa hän mm. totesi suomalaisen mainonnan olevan keskinkertaista eikä siitä juuri vähään aikaan myöskään mihinkään kehittyvän. Kritiikkiä, kritiikkiä, muttei rakentavaa. Pitäisi pystyä paremmin visioimaan niitä vippaskonsteja joilla otetaan muut maat kiinni.

Mitä vaihtoehtoja meillä Suomessa sitten on? Omaan silmääni osuu turhan usein se virhe, että mainonnan peruslainalaisuuksia ei edes noudateta. Keksivertoviestillä kerrotaan tuotteesta / palvelusta oleelliset asiat ja osataan jopa nostaa esiin ylivoimatekijät sekä uniikit atribuutit tuotteesta. Mutta, viestillä ei osata kertoa hyötyvaikutusta loppukäyttäjälle. Osataan kertoa, että olut X vie janon ja virkistää, muttei osata kertoa, että virkistyneenä kohderyhmän edustajan iskurepliikit toimivat paremmin ja naista kaatuu kuin heinää. Tämän seurauksena syntyy parisuhde ja pian muutetaankin järven rannalle Volvon kiiltäessä pihassa. Siis mikäli tämä nyt on toivottu lopputulos kohderyhmän mielestä.

Tarinalla pitää pystyä osoittamaan jotain suurempaa. Luke Sullivan kirjoitti asiasta taannoin ja kehotti miettimään Niken Just do it letkautusta tarkemmin. Oma tulkintani ko. sloganista on se, että älä lässytä vaan tee. Oli mielessäsi sitten donkkaus miesten koriin, talon rakennus tai Irakin valloitus.

Ok, mopo taisi hieman lähteä syvemmälle metsään kuin alkuun ajattelin. Mutta mielestäni tällä hetkellä mainontaa tehdään liian rutiininomaisesti, copy-pastetus on kunniassaan ja silti kaikki ovat suht tyytyväisiä nykyhetkeen. Jokainen toimeksianto pitäisi lähteä rakentamaan tyhjältä pöydältä, vääntää ja kääntää mahdollisuuksia. Siinä vaiheessa kun mitään ei synny, niin käännetään lisää. Vasta sitten kun kello tulee liiaksi peliin mukaan, niin otetaan mallia muualta ja tehdään vanhojen kaavojen mukaan.

Tee se.

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Pimento

Olen taas mainospimennossa. Tätä on jatkunut jo vähän aikaa, yhtään kolahtavaa viestiä ei ole mainosvastaanottimeeni kilahtanut. Viestejä toki satelee. TM lähenteli kirjesuorallaan, läjä tylsääkin tylsempiä lappusia. Ja arvonta. tietty. En osallistunut.

Sokos & Stokka lähestyivät vakiojoulukatalogeillaan. Ihan kiva. Ei kuitenkaan säväytä silleen hirveesti. Ainoan suuremman plussan ansaitsee tosin Sokos, joka oli ymmärtänyt vihdoin esitellä joulukoristeensa kontekstiin upotettuna, eikä vain yksittäisinä esineinä.

Huttusen Antti tykittää uutta blogiaan. MOS:n seuraajan lanseerausta on herra tehnyt kiitettävällä tasolla. Suoraa viuhahtelee, sissit ovat liikkeellä kommenttipalstoilla ja hehkutus kiristyy vanhan blogin sivuilla.

Hyvä Antti! Muista, että odotuksetkin ovat melkoiset. Tuotteen on parempi lävähtää katsojan naamaan ja pirun kovaa.

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

L3,5 hits record high 6,4 billion dollars!


My blog is worth $6,432,822,556.70.
How much is your blog worth?

Blogistotiedote

Blogistotiedote 20.11.2006

Tammikuussa 2006 sai alkunsa Mainonta on syvältä –blogi. Mainosalan pilkuistaan pääsemättömiin leopardeihin väsynyt copywriter päätti kokeilla, millainen ympäristö blogosfääri on.

Reilu puoli vuotta myöhemmin odotukset olivat moninkertaisesti ylittyneet.

- Kymmeniä tuhansia lukijoita, puolisataatuhatta sivunäyttöä! Ja blogipaidat, ne menivät kuumille kiville, sanoo Antti Huttunen, mies pahamaineisen blogin takana. – Lisäksi lasken meriitiksi sen, ettei itseään liikaa korosta M&M-lehti maininnut blogia kertaakaan sivuillaan, hän jatkaa.

Markkinoinnin opiskelijat, mainosalan ihmiset ja tavalliset kadun miehet ja naiset seurasivat blogia ja myös kommentoivat asioita, nimellä tai nimettöminä.

- Parempihan se on, että edes puun takaa laukoo, kuin pitäisi turpansa kiinni. En väitä olevani oikeassa kaikessa, mutta turbulenssi ja sopiva provokaatio on tässä se juttu, Antti sanoo rennosti hymyillen ja sentteri pystyssä.

Lukijoita blogi keräsi kaikista merkittävistä mainostoimistoista. Pääsääntöisesti siten, että oikeasti innovatiiviset yritykset olivat myös aktiivisimmin edustettuina.

Kaikki tarinat sisältävät alun ja lopun. Jokainen kampanja alkaa ja päättyy. Päätyttyäänkin päivittämätön blogi keräsi satoja ja taas satoja lukijoita viikossa.

- Uskon vakaasti, että ala kaipaa sitä idioottia, joka sanoo ääneen, jos keisarilla ei hänen mielestään ole vaatteita, sanoo Antti. – Siksi Mainonta on Syvältä kaksi tulee pyyhkimään pöydän 70 % tuuheampana ja tarvittaessa tuplasti vittumaisempana. Kyllä, huhut ovat totta, jatko-osa tulee, antti naureskelee.

Tulevasta hänellä on suuret luulot: - Pian koko Suomi kuiskii Mainonta on Syvältä II:n lähestyvästä ensi-illasta. Ja siitä, kuinka sitä ensimmäisen osan maineteoilla ratsastaen sitä härskisti mainostetaan muissa blogeissa. Virittäydy tunnelmaan, valmistaudu väistämättömään. Muutaman viikon päästä maailma ei ole entisensä. Asiasta saa mainita niin monelle kuin vain pystyy, katsotaan, millainen on blogosfäärin voima, sanoo Antti ja tähyää mystisesti tulevaisuuteen. Siellä on jotain kirkasta, koska hän asettaa kätensä häikäisysuojaksi.

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Avoimet ovet

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Turku glögaa

Turun kaupunki on antanut anniskeluluvat kuudelle terassille myös näin joulunalusaikaan. Yrittäjät avaavat glögiterasseja mm. Yliopistonkadun kävelykatuosudeelle. WAU! HIENOA! Tällaista (uskallusta) tarvitaan lisää, jotta kaupunkikulttuuri kehittyy myös näin talvisaikaan.

Muistelen kaiholla Grenoblen joulutoritunnelmaa gluhweinin lämmittäessä kehoa ja joululaulujen lämmittäessä mieltä.

Turku, kyl sääki osaat.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Kukkaruukku



Pedigree pistää turhan laajanahkaiset koirat ojennukseen light-muonallaan. Ko. printti saa ainakin allekirjoittaneen silmät kyyneliin - naurusta.

Via Luovat via A/D Goodness.

Haistakaa Venäjä!

Mömmölä raportoi tänään FIM Varainhoidon napanneen Pahvin ilmoituksellaan "Venäjä haisee". Ilmoitus oli suora reaktio elokuussa riehuneisiin Venäjän metsäpaloihin, joiden aromeista saatiin myös meillä nauttia monen nenällisen verran. Ihailtavaa tässä on FIMin nopea reagointi, sekä mediakanavaksi valittu mielipidepalstan käyttö.

Propsit Publicis Helsingille.

Tätä lisää, mainostaja.

tiistaina, marraskuuta 14, 2006

Nam-Nam Situation

Leaf osuu kunnolla karkkinarakoon tuotuaan pikkupussit markkinoille. Talouselämä käsittelee artikkelissaan aihetta varsin positiiviseen sävyyn, eikä syyttä. Leaf on kuunnellut asiakasta erityisen tarkkaan sekä vastannut mini-nam-nam -huutoon, ja lopputulema on ollut erittäin suotuisa niin asiakkaille, kuin Leafillekin.

Pienikin voi olla makoisaa.

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Niksi-Pirkka

Tästä se kaikki alkoi.

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Kansalainen Jussila

En pidä Petteri Jussilaa juuri minään. Mielipiteeni sai käänteen Ylen esitettyä edes menneestä Jussilasta dokumentin Kansalainen Jussila, joka tarkasteli herran elämää varsin läheltä. Jussilan ternimaitobisnekseen dokumentti ei tuonut mitään uutta, vaan vahvisti vain koko tuotteen huuhaa-arvon. Mutta se mikä minuun teki vaikutuksen, oli Jussilan tapa laittaa itsensä täysillä likoon. Hän uskoi myyntiin ja esiintymiseen, tuotteella ei ollut mitään merkitystä.

En haluaisi olla Jussilan kaltainen saarnaaja, mutta arvostan silti kovasti hänen antaumustaan omalle asialleen. Ja arvostan myös hänen kykyään saada ihmisiä kuuntelemaan; kykyä myydä. Loistavaa tilan haltuunottoa, kyynel silmäkulmassa, perkele.

Mitä tulee Päivärinnan tyyliin mustamaalata Jussila suorassa lähetyksessä, niin se oli ala-arvoista. Ternimaidon vaikutuksen teilaaminen oli toki täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa, mutta henkilökohtaisen historian kaivaminen ja sillä puukottaminen oli täysin irrelevanttia.

Rest in peace.